Autio

“I fear being like everyone I hate, I fear failure, I fear losing control. I love balancing between chaos and control with everything I do. I always have a fear of going one way or another, getting lost in something, or losing everything to get lost in. And I fear being a completely acceptable sheep in society.” 

― Marilyn Manson

Väsyttää, väsyttää niin paljon. Tahtoisin vaan niellä pillerin pillerin perään ja nukkua heräämättä enää koskaan. Pelkkä hengittäminen tuntuu raskaalle. Multa kysyttiin tänään, mitä unelmia mulla on. Mietin pitkään ja vastasin ettei enää mitään. Kaikki on tuhoutuneet, poissa, kadonneet siihen mustaan kadotukseen johon kaikki mun toiveet ja pikkutytön unelmat vuosien varrella luisui. Jäljellä on vain hiilenmustaa. 

Mikään ei tunnu enää miltään, millään ei ole mitään merkitystä, kaikki on turhaa. Minulla ei ole mitään, eikä ketään, sillä en päästä koskaan ketään lähelleni. Minä olen tehnyt sen virheen aiemmin, enkä enää koskaan tahdo päästää ketään satuttamisetäisyydelle, minä pakenen. Minä pakenen päivä päivältä pidemmiksi ajoiksi piiloon maailmaa oman mieleni syövereihin. 

LIHAVA, LIHAVA, LIHAVA SIKA!

Kävele kovempaa, huimaus on tekosyy, jatka, vielä yksi sarja.
Kaikki paha elämässäsi johtuu siitä että olet liian suuri. Liian suuri pidettäväksi, liian suuri sopiaksesi minnekään, liian suuri elämään, ennenkaikkea liian suuri rakastettavaksi. Sinä ansaitset tämän, sinä olet ansainnut menettää kaiken. 

Ääni päässäni ei enää kuiski, se huutaa. Minä haluan että se on hiljaa, oksennan, juoksen, menen salille, kävelen kilometrejä päivässä, mitä tahansa jotta se olisi hiljaa. Mutta se ei tule olemaan hiljaa koskaan, kun luisevat sormet kerran tarraavat ranteesi ympärille, et ole koskaan vapaa. 

Makaan sängyssä ja kuuntelen sydämeni epävakaata jyskytystä toivoen, että se löisi viimeisen lyöntinsä ja antaisi minun vajota olemattomuuteen.